Minun sisällä poreilee ja polttaa. Kokeilen jos saisin sen purettua sanoilla. Tästä tulee nyt siis raivonpurkuteksti. Olen niin kyllästynyt tuomitsemiseen, että tekee mieli hajottaa jotain. Mikä se on, että meillä on muka joku pakottava tarve tuomita ihmisiä ympärillämme? Ja samaan aikaan tuomitsemme ja rajoitamme itseämme. Tuntuu jotenkin vastenmieliseltä käsitellä tätä aihetta, kun se on niin ärsyttävää paskaa. Mutta haluan nyt selkeyttä siihen, mistä haluan eroon ja siksi se täytyy sanoittaa. 

Harkitsen sometaukoa, koska olen niin kyllästynyt näihin aiheisiin: Kuka on vastuuton ja tapaa ihmisiä? Kuka ei käytä maskia? Kuka on tyhmä kun uskoo niihin yksinkertaistettuihin ohjeisiin, joilla massoja yritetään ohjata tämän pandemian aikana? Kuka on tyhmä kun uskoo salaliittoteorioihin? Kuka on tyhmä kun ottaa rokotteen ja kuka on tyhmä kun ei ota? Ihmiset vaan huutelee ja kaivelee omia mielipiteitään napanöyhdän seasta esiin ja muiden ihailtavaksi. Mitä me sillä kuvitellaan saavamme aikaan? Mielipiteet on ylipäätään yksi alhaisimmista tiedonlajeista. Se napanöyhtäkin on usein kiinnostavampaa! Totuus ei löydy mielipiteistä, ei massaohjeista, ei salaliittoteorioista. Tieteestä ja uskonnoista löytyy totuuden palasia, mutta nekin usein vääristyy palvelemaan jotain itsekästä pyrkimystä. Totuus kuuluu kuiskauksena ja sitä varten täytyy hiljentyä. Siitä voi parhaimmillaankin vastaanottaa vain pienen säikeen, ja siihen täytyy luottaa, että se on riittävästi tässä hetkessä. Koska se on! Ja jos tämä kuulostaa liian hörhöltä niin sanotaan sitten näin. Tuomitseminen, toisten kyttääminen ja syyttäminen ei ole koskaan, missään maailman ajassa johtanut mihinkään hyvään! Eikö siitä voisi jo luopua? Omien rajojen puolustamisen voi ihan hyvin tehdä ilman tuomitsemista. Se vaatii suurimmalta osalta meistä hieman työtä itsensä kanssa, mutta se kannattaa. Omien varjojen, kuten haavojen, häpeän ja pelkojen tutkiminen voi ehkä joskus tuntua oman navan kaivelulta, mutta se on sellaista navankaivelua, mistä on hyötyä, koska sillä on vaikutusta myös kollektiivisesti. Jokainen eheytyvä yksilö eheyttää myös ympäristöään kohtaamisten ja esimerkin kautta. Eli se työ kannattaa! Kannattaa opetella puhumaan niin, että saa sanottua sen, mitä haluaa toisen ymmärtävän. Kannattaa opetella kuuntelemaan itseä ja muita. Kannattaa opetella ymmärtämään tunteita. Kannattaa opetella tarkkailemaan mieltä ja kehoa. Siinä on sellaista sisältöä elämään, millä on jotain merkitystä.

Mielipiteitä enemmän näen arvoa periaatteissa. Tässä muutama konkreettisempi esimerkki periaatteista, jotka tämän vuoden aikana on entisestään kirkastuneet: Minun keho on minun keho ja siitä päätän minä. Otan vastuun itsestäni, teoistani ja tekojeni seurauksista ja toivon sitä myös muilta. Pidän huolen rajoistani ja kunnioitan toisten rajoja parhaani mukaan. On paljon asioita, joihin en voi vaikuttaa ja siksi keskityn niihin joihin voin. 

Yksi omituisista ominaisuuksistani, jota olen kantanut mukanani lapsesta saakka ja joka on välillä tuntunut kiroukselta ja välillä siunaukselta on se, että koen usein näkeväni toisten projisointien läpi. Näen sen, miten toiset näkevät minut tulkintojensa ja projisointiensa kautta. Näen siis tavallaan itseni heidän silmillään. Joskus se ärsyttää ja joskus surettaa, monesti tarkkailen sitä neutraalisti. Kaipaan sitä, että joku näkisi minut puhtaasti ja kokonaan, ilman tulkintoja. Se kaipuu nostaa nytkin kyyneleet silmiin. Enkä nyt tarkoita, että olisin itse vapaa projisoinnista. Joskus olen tosin jollain tavalla tietoinen omista projektioistani. Tiedän, että näen toisessa sen, mitä haluan nähdä, mutta en voi tahdon voimalla saada näköpiiriini sellaista, minkä olemassaolon vain aavistan. Sekin ärsyttää. Toivon kuitenkin, että jokainen ainakin antaisi itselleen luvan olla kokonainen ja loistaisi esimerkillään valoa ympärilleen. Tänään on naistenpäivä ja sekin nostaa pintaan ajatuksia juuri itsensä hyväksymisestä kokonaisena, mutta kirjoitan siitä joskus toiste. Se kuplinta nimittäin helpotti jo. Laitan tämän napanöyhtäni nyt tähän ihailtavaksi ja lähden ulos tapaamaan muita elollisia olentoja. Voi olla että yritän sitä sometaukoa, mutta voi olla että epäonnistun siinä. Hyvää kevättä!