Ehdottomuudesta

Se lyhimmältä näyttävä tie puskea yksin, pää kovana läpi oman näkemyksensä kanssa ei ehkä olekaan se paras, eikä edes nopein reitti. Tämän opin lapseltani eräänä kiireisenä aamuna, kun yritin pukea tälle haalaria puoliväkisin sen sijaan, että olisin antanut tämän käydä läpi omat omituiset rutiininsa ja pukea itse. Hikipisaroita otsaltani pyyhkiessä, kun vielä sama kuvio toistui tarhassa haalaria pois ottaessa, totesin itselleni, ei näin.

Hyvää fucking naistenpäivää!

En kaipaa ruusuja, mutta en myöskään tarvitse tytöttelyä, huorittelua, vihapuhetta. Toivon, että joskus mielellään vielä elinaikanani päästään tilanteeseen, jossa naistenpäivää ei enää tarvita. Mutta siihen tilanteeseen pääseminen vaatii ensinnäkin, että nämä asiat nostetaan esille, että niitä ei kuitata toteamalla, että kyllähän meillä Suomessa tasa-arvo toteutuu. Ongelma on ennen kaikkea rakenteellinen, mutta rakenteelliseen syrjintään olisi myös mahdollista vaikuttaa, jos se siis nähtäisiin päättäjien toimesta tärkeänä.