Minun sisällä poreilee ja polttaa. Kokeilen jos saisin sen purettua sanoilla. Tästä tulee nyt siis raivonpurkuteksti. Olen niin kyllästynyt tuomitsemiseen, että tekee mieli hajottaa jotain. Mikä se on, että meillä on muka joku pakottava tarve tuomita ihmisiä ympärillämme? Ja samaan aikaan tuomitsemme ja rajoitamme itseämme. Tuntuu jotenkin vastenmieliseltä käsitellä tätä aihetta, kun se on niin … Jatka artikkeliin Raivoa ja kyynel
Yleinen
Muutosten aika
On kulunut joitakin vuosia siitä kun perustin tämän blogin. Ja paljon on tapahtunut sen jälkeen kun kirjoitin tänne viimeksi. Katselin huvikseni kesken jääneitä luonnoksia, eikä niistä yksikään resonoinut tämänhetkisen olotilani kanssa. Hetken mietin poistanko koko blogin ja aloitan jotain täysin uutta, mutta sitten päädyin jakamaan jotain tästä hetkestä. Mutta kun nyt aloin muistella, niin muistellaan … Jatka artikkeliin Muutosten aika
Rakkauspuhetta
Olen pohtinut, että miten toisen ihmisen auttamisesta voi kummuta näin paljon vihaa. Ymmärrän sen niin, että se viha kumpuaa katkeruudesta. Miksi jollekin toiselle tarjotaan apua, eikä kukaan auta minua? Saman mielisten joukossa vihanpurkauksista tulee näennäisesti hyväksyttävää käytöstä. Viha ja katkeruus kumpuaa rakkauden ja hyväksymisen vajeesta, josta vihapuheen määrästä päätellen kärsii merkittävä osa väestöstämme. Miten tämä sitten tulisi ratkaista?
Voiman pimeä puoli
Kuulin taannoin vertauksen, että vihan ja katkeruuden tunteminen toista ihmistä kohtaan on, kuin joisi itse myrkkyä ja kuvittelisi toisen siitä kärsivän. Sitähän se katkeruus ja viha on, mielen myrkkyä, joka myrkyttää myös läheiset ihmissuhteet ja kanssakäymisen ihmisten kanssa. Katkera mieli tulkitsee jokaisen poikittaisen sanan iskuksi itseään vastaan ja pahimmassa tapauksessa jää vielä vatvomaan muiden sanomisia pitkiksikin ajoiksi rajoittaen näin omaa toimintakykyään.
Vuorovaikutuksia
Omaa elämääni on helpottanut huomattavasti sen tosiasian hyväksyminen, että ihminen pystyy vaikuttamaan suoraan ainoastaan itseensä ja tähän hetkeen.
Ehdottomuudesta
Se lyhimmältä näyttävä tie puskea yksin, pää kovana läpi oman näkemyksensä kanssa ei ehkä olekaan se paras, eikä edes nopein reitti. Tämän opin lapseltani eräänä kiireisenä aamuna, kun yritin pukea tälle haalaria puoliväkisin sen sijaan, että olisin antanut tämän käydä läpi omat omituiset rutiininsa ja pukea itse. Hikipisaroita otsaltani pyyhkiessä, kun vielä sama kuvio toistui tarhassa haalaria pois ottaessa, totesin itselleni, ei näin.
Hyvää fucking naistenpäivää!
En kaipaa ruusuja, mutta en myöskään tarvitse tytöttelyä, huorittelua, vihapuhetta. Toivon, että joskus mielellään vielä elinaikanani päästään tilanteeseen, jossa naistenpäivää ei enää tarvita. Mutta siihen tilanteeseen pääseminen vaatii ensinnäkin, että nämä asiat nostetaan esille, että niitä ei kuitata toteamalla, että kyllähän meillä Suomessa tasa-arvo toteutuu. Ongelma on ennen kaikkea rakenteellinen, mutta rakenteelliseen syrjintään olisi myös mahdollista vaikuttaa, jos se siis nähtäisiin päättäjien toimesta tärkeänä.
Kohtaamisia
Ihmiset, jotka tiettyä kulttuuria edustavat määrittelevät sen kulttuurin ominaispiirteet, mutta homma ei kuitenkaan toimi yhtä suoraviivaisesti toisin päin. Kulttuuri, etnisyys, ikä tai sukupuoli ei koskaan määrittele yksilöä. Ajatukset, jotka pohjaavat sellaiselle käsitykselle ovat rasistisia. Ihmiselle on kuitenkin ominaista luokitella ja jäsennellä asioita kokemuspohjansa mukaan, eikä kukaan meistä varmasti ole täysin vailla ennakkoluuloja. Kysymys onkin siitä, suhtautuuko niihin ennakkoluuloihinsa kriittisesti, vai antaako niiden sanella toimintaansa.
Oivalluksia
Yhteiskunta on tässä mielessä kuin valtavan iso perhe, jossa intressejä on monia. Kuitenkaan toimivaan ratkaisuun ei myöskään yhteiskunnassa, kuten ei perheessäkään, päästä sillä, että jokainen ajaa apinan raivolla omaa intressiään.
Havaintoja
Sellaista yhteiskuntaa en halua, missä entisestään korostetaan yksilösuorituksia ja yksin pärjäämisen tärkeyttä. Pikemminkin toivoisin, että ihmiset tiedostaisivat vastuunsa ja myös rajallisuutensa, eli osaisivat erottaa ne asiat, mihin voi omalla toiminnallaan vaikuttaa ja mitkä asiat taas ovat omien vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella. Sen lisäksi koen opettajana ja vanhempana myös tärkeäksi välittää lapsille ja nuorille ajatuksen siitä, että yksin ei kenenkään tarvitse pärjätä ja että apua saa ja kannattaa pyytää kun sitä tarvitsee. Omalla opiskelu-urallani yksin pärjäämisen ihanne muodostui varsinkin loppusuoralla rasitteeksi. Onneksi tajusin luopua siitä ajatuksesta.
Maailman sylissä 