Hyvää fucking naistenpäivää!

Jahas, se olisi taas se aika vuodesta, kun naisten oikeuksista puhuminen on tapana latistaan siihen, pitäisikö naisille ostaa tänään ruusu vaiko eikö. Hallituksemme sedille tasa-arvo on itsestäänselvyys, mutta onko se sitä oikeasti? Elämme yhteiskunnassa, jossa kaikki hallituksen arvovaltaisimmat salkut ovat miesten kourissa, jossa yhteiskuntasopimuksesta neuvotellaan miesten kesken, ja jossa välttämättömiksi väitettyjen leikkaustoimien vaikutukset kohdistuvat erityisesti naisiin. Eikä leikkauksien vaikutusten arviointia tasa-arvoon pidetä millään lailla tärkeänä, vaan Sipilän sanoin ensin uudistetaan ja sitten arvioidaan vaikutuksia. Tähän soveltuu monen monta sanontaa hutkimisesta ja tutkimisesta ja siitä, mitä on tehtävissä siinä vaiheessa, kun paska on jo niin sanotusti housussa.

Toinen aihe, mikä näin naistenpäivänä mietityttää, on syyt siihen, miksi itsekin koen turvallisemmaksi kirjoittaa tätä blogia nimimerkillä. Naisten kohtaama vihapuhe on räjähtänyt käsiin. Siinä missä miesten tekemisiä arvostellaan kohtalaisen asiallisesti, kohdistuu naisten arvostelu paljon herkemmin niin sanotusti vyön alle. Vihapuhe on väkivaltaa ja sen tarkoituksena on vaientaa uhriksi valittu henkilö. Seurauksena naisten sananvapaus kapenee, josta on ollut huolissaan myös YK:n tasa-arvojärjestö.

Eli en kaipaa ruusuja, mutta en myöskään tarvitse tytöttelyä, huorittelua, vihapuhetta. Toivon, että joskus, mielellään vielä elinaikanani päästään tilanteeseen, jossa naistenpäivää ei enää tarvita. Mutta siihen tilanteeseen pääseminen vaatii ensinnäkin, että nämä asiat nostetaan esille, että niitä ei kuitata toteamalla, että kyllähän meillä Suomessa tasa-arvo toteutuu. Ongelma on ennen kaikkea rakenteellinen, mutta rakenteelliseen syrjintään olisi myös mahdollista vaikuttaa, jos se siis nähtäisiin päättäjien toimesta tärkeänä.

Opettajien huoneessa provosoin huvikseni naiskollegat keskustelemaan aiheesta ja heistä eräs mainitsi, ettei pidä tietyistä vallan kahvaan päässeistä naisista, jotka toisinaan edustavat niitä kaikista kovimpia arvoja. Ongelma on ehkä siinä, että päästäkseen kiinni vallan kahvaan nainen joutuu käyttämään vielä enemmän kyynärpäätaktiikkaa kuin mies, jolloin joukosta valikoituvat ne kovimmat yksilöt. Olen maininnut aiemminkin, että kaipaisin sen suuntaista muutosta, että alkaisimme yleisesti arvostamaan naisellisia piirteitä: empatiaa, tunneälyä, toistemme tukemista. Siihen kun vielä yhdistetään annos suoraselkäisyyttä ja rohkeutta niin a vot!

Tytöttely, naisten vähättely ja ohittaminen tärkeissä asioissa ei varmasti lopu heti huomenna, mutta lopetetaan ainakin itsemme vähättely. Rinta pystyyn ja selkä suoraksi siskot! Niin ja kun nyt näköjään ehdin saada tämä valmiiksi ennen vuorokauden päättymistä niin hyvää fucking naistenpäivää!

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s