Sellaista yhteiskuntaa en halua, missä entisestään korostetaan yksilösuorituksia ja yksin pärjäämisen tärkeyttä. Pikemminkin toivoisin, että ihmiset tiedostaisivat vastuunsa ja myös rajallisuutensa, eli osaisivat erottaa ne asiat, mihin voi omalla toiminnallaan vaikuttaa ja mitkä asiat taas ovat omien vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella. Sen lisäksi koen opettajana ja vanhempana myös tärkeäksi välittää lapsille ja nuorille ajatuksen siitä, että yksin ei kenenkään tarvitse pärjätä ja että apua saa ja kannattaa pyytää kun sitä tarvitsee. Omalla opiskelu-urallani yksin pärjäämisen ihanne muodostui varsinkin loppusuoralla rasitteeksi. Onneksi tajusin luopua siitä ajatuksesta.
Kirjoittaja: globemother
Blogi on syntynyt!
Minun äitiyteni tähtää siihen, että lapsesta kasvaa rehellinen, oman arvonsa ja henkilökohtaiset rajansa tunteva aikuinen, joka kunnioittaa kanssaihmisiä ja osaa myös rakentavasti vaatia kunnioitusta itseään kohtaan. Siinäpä se on pähkinänkuoressa. Jos äitiyden tavoite on lapsen persoonallisuuden tukeminen siten, että tällä olisi mahdollisimman hyvät valmiudet hyödyntää omaa potentiaaliaan, niin näin sen homman kuuluisi toimia myös yhteiskunnallisella tasolla.
Maailman sylissä 